Äskeiset rouvat olivat vielä eteisessä ja vanhempi heistä virkkoi ovea avaamassaan:
— Teältä tulee joku kerjäläinen — Mitäs äijällä olisi asiaa?
— Tahtoisin päästä tämän talon isännän puheille.
— Onkos sinulla mitä asiaa?
— On — ja tärkeätä onkin.
— No, mänöö tuosta ovesta sisään.
Juuso joutui veljensä työhuoneeseen, joka oli upeasti sisustettu.
Anterus istui kirjoituspöytänsä ääressä tupakoiden. Nähtyään Juuson hän heti nousi tervehtimään.
— Ohoo! Tämäpä oli hauskaa, että sinäkin tulit kerran minua katsomaan! Hyvää päivää, hyvää päivää! Mitä sinne kotipuoleen kuuluu? Siellähän kuollaan oikein kilpaa — joulun tienoissa äiti ja nyt isä. Käyhän istumaan tänne, niin jutellaan asioista! Ei, ei sinne! Tänne vain, pöydän viereen. Pane siitä palamaan oikea havanna! Jaaha — Jaaha! Vai tulit sinäkin täällä käymään! Se oli perhanan hauskaa! Sattui vain niin saakurin paha päivä. Minulla nimittäin ei tänään olisi aikaa edes kunnolla sivulleni vilkaista. Mutta kun kerran velimies tulee meren takaa kaupunkiin, niin täytyyhän minun hänelle uhrata pari saatanan kallista viisiminuuttista. — Jaaha. Jaaha. Se isävainaja kirjoitti, että salakuljetus on nyt lopussa. Niin — mitäs minä sanoin jo kaksikymmentävuotta ennen! Höyrylaivat — uusiaika! Saarelaiset jaaloineen — huono kilpailla! Siellä taitaa mennä taloja nurin toinen toisensa perästä! He he he he! Oli se aikaa se salakuljetus! — Mutta se oli ikävä virhe — suo minun se sanoa sinulle suoraan — saatanan ikävä virhe, että sinä olet ollut minulle niin pirun ylpeä ja koppava ja oikeastaan vihamielinenkin. Siinä olet tehnyt tuhmasti, velimies! Sinun olisi pitänyt olla minua kohtaan höyli. Minä olisin voinut tehdä sinusta miehen. Olisin voinut antaa sinulle jonkin laivoistani — kolmimastoistani. Itse olisit saanut valikoida. — Paperitko! — vai mitä höpiset! — Merikoulu! — Rahalla niitä papereita saa! Minulla on monta kapteenia, joille olen hankkinut paperit rahalla! Näen miehen — aivan kuin luotu kapteeniksi — otan hänestä selvän — kulkenut merellä lapsesta asti — tuntee tien Englantiin kuin omaan saunaansa — vot — siinä oikea mies! Minä hankin hänelle Itämeren kipparin paperit, lyön miestä olalle ja sanon: Terve "Eläköön"-laivan päällikkö! — ja työnnän kapteeninkirjat hänen käteensä. Palkoista en tingi. Laki? Kissan häntä! Minä en kysy mitä koulua mies on käynyt, vaan minkälainen merimies hän on. — Oli totisesti paha, että en saanut tehdä sinusta miestä, sillä kyllä sinä, totta jukulaut, olisit pärjännyt siinä missä kuka muu hyvänsä! — Nyt on salakuljetus lopussa — (Anterus levitti käsiään ja kohotti harteitaan.) — tjaa, se on saamarin paha paikka!
Juusokin innostui.