Anterus horjui takaisin tuoliinsa, kalpeni, mutta koetti hymyillä.
— Sinä puhuit joistakin laivaosakkeista. Olet siis täällä liikeasioissa. Liikeasioista puhutaan aina sävyisästi, hillityllä äänellä, tyynesti ja kylmäverisesti, eikä riehuen ja pauhaten. Tämä on puhdas liikeasia, puhdas liikeasia! Istu siis rauhallisena tuolille, sytytä toinen sikari ja juttele kauniisti ja hillitysti. Jos on kysymys osakkeista, olisi sellainen asia käsiteltävä oikeastaan yhtiömme konttorissa, notariaattiosastolla, mutta koska asiakas kerran on niinkin läheinen omainen kuin velimies, niin voin ottaa hänet vastaan täällä yksityisasunnossanikin. No niin. Sinulla on kait isävainajan osakkeet ja niihin kuuluvat talongit mukanasi. Esitä ne! — Sinä vaikenet. — Esitä joitakin muita papereita, joista käy selville sinun oikeutesi johonkin osaan O.Y. Eteläsuomen Purjelaiva A.B:n omaisuudesta. Esitä papereita! Päteviä, laillisia papereita! — Sinä vaikenet. — Liikeasiat käsitellään kaikki papereilla. Puhuttu sana — phyhh! — Tämä on puhdas liikeasia. Tällainen asia täytyy käsitellä paperien, laillisten, alkuperäisten, väärentämättömien paperien varassa. — Sinä mainitsit jotain isävainajan kirjeestä. Tunnustan sen saaneeni. Siinä ensin lyhyesti mainittiin äitiparan kuolemasta ja sitten puhuttiin erittäin laajasanaisesti joistakin osakkeista ja muusta sen kaltaisesta, mutta ikävä kyllä, O.Y. Eteläsuomen Purjelaiva A.B. ei tunne ketään Hinterikki Heikkilä- tai vielä vähemmin Juoseppi Heikkilä-nimistä osakkeenomistajaa. Kysyin tästä asiasta heti kirjeen saatuani nimenomaan yhtiömme prokuristilta ja hänen vastauksensa, kuten sanottu, oli kielteinen. — Se mainitsemani kirje oli sinun kirjoittamasi. Sellaisella paperilla ei ole mitään juriittista arvoa, ja sitä paitsi se on hävitetty. Jos sinulla on päteviä asiapapereita niin esitä ne, sillä sellaisten pohjalla kyllä voitaisiin ruveta keskustelemaan. Mielellänihän minä sinua auttaisin, jos sinä edes pyytäisit, vaikkapa esimerkiksi jollakin kuukautisella määrärahalla, siinä tapauksessa että sattuisit sairauden kautta joutumaan työkyvyttömäksi. Tosin sekin kävisi ajan pitkään minulle vaikeaksi jopa mahdottomaksikin, sillä minä olen vain palkkaa nauttiva O.Y. Eteläsuomen Purjelaiva A.B:n toimitusjohtaja, ja palkkani tuskin riittää omiin yksityismenoihini. Sinulla, velimies, on väärä käsitys minun omaisuudestani ja olet siellä saaren yksinäisyydessäsi — hyvin ymmärrettävistä joskin vähemmän hyväksyttävistä syistä — hautonut mielessäsi ovelasti järjestettyä kiristysyritystä, mutta ei se nyt vedellyt tässä muodossa — höhöhö — ei vedellyt! Eikä vetele!
— Väitätkö sinä siis, ettet ole saanut laivaosuuksia tai osakkeita — nimittele heitä mitenkä haluat — ettet niitä vastaan ole saanut isävainajalta penniäkään?
— Taas sinä kiihdyt! — Minä en väitä sitä enkä tätä. Minä en kiellä, enkä myönnä. Toisin sanoen, en keskustele siitä asiasta sinun kanssasi — kuinka sanoisin — juriittisessa mielessä. Jos edessäni istuisi isäukko — se olisi vallan toinen juttu! Tai edes hänen valtuutettunsa. — Esitä valtakirja!
Juuso sieppasi esille puukkonsa.
— Tässä minä esitän sinulle valtakirjani, sinä roisto! Sinä käärmeensikiö! Piru ihmishahmossa!
Juuso hyökkäsi Anteruksen kimppuun ja sohi häntä veitsellään, saaden sivalletuksi häneltä takin oikean olkapään auki sekä ison viillon oikeaan rintamukseen. Sitäpaitsi sai Anterus ison haavan vasempaan kämmeneensä, josta vuoti verta tulvinaan, ja veren näkeminen kiihdytti Juuson tappeluhimon täyteen raivoonsa.
Anteruksen onnistui painaa kirjoituspöytänsä reunassa olevaa nappia ja siinä samassa hyökkäsi Juuson kimppuun takaapäin kaksi Anteruksen palveluskuntaan kuuluvaa miestä, jotka väänsivät veitsen pois hänen kädestään ja saivat hänet vaivalla hillityksi.
— Viedäänkö tämä poliisilaitokseen? kysyi toinen miehistä.
— Ei. Heittäkää hänet kadulle ja pitäkää huoli siitä, ettei hän tästedes pääse sisälle tähän taloon minkään kautta, selittäköön asiakseen mitä hyvänsä. Sanokaa myös poliisille, että hän pitää tämännäköistä miestä silmällä, etenkin jos hän alkaisi hiiviskellä tämän talon lähettyvillä.