Hän itki yöt ja päivät, eikä antanut kenenkään itseään lohduttaa.
Hän kalpeni ja laihtui, sillä hän ei syönyt eikä nukkunut.
Hän kuoli, mutta sitä ennen hän kirjoitti lappusen, joka löytyi hänen tyynynsä alta.
Se oli "Isälle", ja siinä oli vain yksi rivi:
"Sovi rakas isä kulta äidin kanssa!"
X luku.
ONNENPOJALLA KÄY KORKEITA VIERAITA.
Oli lämmin, lauhkeatuulinen syyskesän aamu.
Heti aamulla tuli Juusolle, sille "onnen pojalle", vieraita — vaikkei vielä niitä korkeita — Mikkopa vain, Eskon Mikko, Juuson vanha kaveri.
Vaikka jo olikin aamu, oli Mikko pienessä hiprakassa, sillä hän oli istunut vanhan hyvän virolaisen tuttavansa kajuutassa ja siellä oli juotu muutama ryyppy entisen ja nykyisen ystävyyden vuoksi.