— No kas, varainhan sinä olet liikkeellä! ihmetteli Juuso.
— Tulin varoittamaan sinua. Näin viime yönä unta — kahtena yönä peräkkäin olen nähnyt unta, että iso musta purjelaiva täysin purjein ajoi ylös teloille tuohon sinun valkamaasi.
— Ol' nyt! Naisethan unia näkee!
Ikivanhoista ajoista asti on saarelaisille laivauni merkinnyt kuolemaa. Jos nähdään musta laiva tulevan maalle, kuolee mies siitä talosta minkä rantaan laiva laski. Jos taas laiva on valkea, kuolee nainen. Tämä uni ei petä koskaan.
— Sitä luotettavampaa on, kun sen nyt näki mies, sanoi Mikko.
— No, luulitkos sinä sitten, että minä olisin kuolematon? Ha ha — ha ha — oikein minua naurattaa! Lopen korkeat ajatukset sinulla minusta onkin!
— Tulin sinua varoittamaan, ettet kävisi maata illalla. Kuolema ottaa aina pikemmin sen, joka on makuulla, mutta pettyy sen suhteen, joka ripeänä liikkuu valveilla, ja menee sen ohi. — Kaikkein parasta olisi, että muuttaisit asumaan minun turviini, jos se alkaa sinua etsiä. Minä olen rohkea mies ja olen lisäksi rikas mies. Sinä olit ennen rikas mies ja minä köyhä. Kuulehan, Juuso! Ei pidetä vihaa, vaikka minä olenkin nyt rikkaampi kuin sinä.
— Mitäs vihan pitämistä tässä nyt olisi!
— Ettet sinä vain tule kateelliseksi?
— En tule, en tule! Ole huoletta!!