Juuson kesähommiin kuului perunamaan hoito. Hän oli nimittäin itse raivannut pihamaan eteläreunalle, jyrkän kallion alle oman perunamaan. Se oli seitsemän syltä pitkä ja kolme syltä leveä. Sen aitana oli yhdellä sivulla tuo kallio, muilla sivuilla pylväiden varaan pingoitettuja terästankoja, joita sai yllin kyllin purkamalla laivarikkopaikoilta teräsköysiä. Perunamaa tuotti hänelle paljon hommaa: keväällä se oli kuokittava ja sonnitettava, sitten kylvettävä perunat, mullattava varsia ja niin poispäin. Siitä oli alituista huolta!
Erikoista iloa ja monta juhlallista hetkeä on Juusolle tuottanut sanotun perunamaan eteläpuolelta kohoavalle vuoren kukkulalle pystytetty masto, jossa on raakapuu lähellä huippua.
Vuorelta on hyvä näköala merelle, alas rantaan ja satamaan, joka kyllä on itäänpäin suojaton, mutta muilla tuulilla enemmän tai vähemmän suojattu.
Maston on Juuso itse pystyttänyt. Teräsvanttien avulla se seisoo vakavana missä myrskyssä hyvänsä.
Sen raa'an nokkiin menee lippuliina, molempiin erikseen. Juusolla on täydellinen kokoelma merkinantolippuja, jotka ovat peräisin jostain laivarikosta ja hän on järjestänyt niin, että kun hän veitsellä napsauttaa poikki hienon purjelangan, hulmahtavat merkkiliput molempiin raa'an nokkiin yhtäaikaa ja silmänräpäyksessä. Lippuliinassa on nimittäin lyijypaino, molemmissa erikseen. Nämä lyijypainot ovat ylhäällä raa'an nokissa milloin liput ovat alhaalla, ja purjelangalla ovat lippuliinat köytetyt alhaalla samaan kohtaan kiinni. Kun purjelanka napsautetaan veitsellä poikki, putoavat painot alas ja vetävät samalla liput ylös. Niin yksinkertaista se on! Jos kylän eteen ankkuroi sota- tai huvialus — mikä tapahtuu peräti harvoin — silloin leikkaa Juuso purjelangan poikki juuri sillä hetkellä, jolloin alus pudottaa ankkurinsa. Liput hulmahtavat ylös tuuleen ja samalla kuuluu kuusi revolverin laukausta tulijan kunniaksi.
Tänään, jolloin Mikko kävi puhumassa Juusolle unestaan ja häntä varoittamassa, hommailee Juuso Mikon mentyä illalla perunamaallaan, leikellen poikki perunanvarsia, koska hän on kuullut, että jos perunan varret leikataan, kasvaa enemmän juurta. Juuso tahtoo koettaa, onko siinä perää.
Oikaistessaan selkäänsä ja silmätessään merelle näkee hän ison, kauniin huvijahdin luovivan lahteen. "Hitto ties! Oli vähällä päästä varkain ankkuriin!" sähähtää Juuso puoliääneen, rientää tupaan ja ottaa sieltä suuren revolverin, jonka kuula on sakarisormen paksuinen. Tämä revolveri on hänellä säilynyt salakuljetusajoilta, ja oli hänellä myöskin kaikkiaan neljä laatikkoa tuon revolverinsa panoksia, joista vielä nytkin on toista laatikkoa jälellä.
Juuso koettaa, onko puukko tupessa ja lähtee sitten kiipeämään vuorelle, jossa kaikki muu on kunnossa. Hän asettuu maston juurelle veitsi valmiina purjelangan päällä ja revolveri laukaisuvalmiina.
Nyt!
Ketju helisee alhaalla lahdella, ja samassa hulmahtavat merkkiliput ylös raa'annokkiin kalliolla ja kuuluu kuusi revolverinlaukausta, jotka kaiuttavat vuoria, ja kaikki kylän koirat alkavat haukkua ja ulvoa. Niin tapahtuu aina joka kerta, milloin sotalaiva tai huvialus ankkuroi lahdelle.