Juuso haki kaapistaan rommipullon ja tarjosi sen ensin Mikolle.
— Perämies ensin.
Mikko ryyppäsi pullon suusta pari hyvää siemausta, ja pyyhki suutaan.
— Tattis! Hyvää se tekeekin näin kylmällä. — Liikaa hätäilyä tämä rievaus oli! Ei tämä ole kuin ohimenevä kuuro. Alkaa jo tuuli helpottaa, jutteli Mikko ja sillä aikaa ryyppäsi Jere ja Juuso itse, joka pani pullon korkin kiinni ja vei pullon jälleen kaappiin. Hän oli äsken aikonut ottaa viinapullon, mutta uhallakin — kun häntä saituudesta syytettiin — otti hän rommipullon ja olisi ottanut vieläkin parempaa jos olisi sattunut olemaan.
— Seuraava ryyppy otetaan keskiviikkona Memelissä, sanoi hän jälleen kannelle noustuaan.
— Jokos meinaat olla keskiviikkona Memelissä? kysyi Mikko.
— No jos tätä tuulta riittää ja pysyy tältä suunnalta — tai vielä parempi, jos kääntyy koilliseen, niinkuin on luultavaa — saadaan ylihuomenillalla myöhään Memelin tuli näkyviin ja ankkuroidaan puolen yön tienoissa Memelkattiin, kuin aika pojat. Keskiviikkona otetaan tavara jaalaan sisään ja illalla otetaan ryypyt Memelissä ja lauantaiksi saunaan kotiin. Niin olen minä sen asian reknannut.
— Niin no — jos tuulien veivi olisi sinun käsissäsi, niin miks' ei se niinkin menisi, uskon minä, vastaili varovaisesti Mikko. Miksei sitä sitten ennätettäisi kotiin vaikka lauantaiksikin.
— Tunnetaanhan nämä Memelin matkat. On se tämäkin jaala toisenkin kerran tätä väliä juossut. Osaisi jo yksin sinne mennä. Ei muuta kuin Lounatpäästä kääntäisi keulan länsilounatta kohti ja sanoisi sille, että "Alapas laputtaa Memeliä kohti!" ja ihme olisi, ellei sitä kolmen päivän perästä löydettäisi Memelkatista. Siellä tuttavat miehet täyttäisivät jaalan hyvällä, kääntäisivät keulan kotiinpäin ja sanoisivat: "Mars kotiisi lauantaisaunaan!" ja niin tapahtuisi. Olisi se mukavaa!
— Olisihan se — puuttui puheeseen Jere, nauraa rähähdellen ivallisesti. Hän seisoi kajuutan luukusta tulevassa valossa, jossa Juuson oli hyvä tarkata hänen ilkeää nauruaan ja pahaa hymyään. — Sinä istuisit vain kotonasi ja silloin tällöin vääntäisit kellon mukaan tuuliveivilläsi sopivaa tuulta jaalalle ja muun ajan vahtisit Santraa silmiin ja harjoittaisit aikamoista peliä hänen kanssaan. — So so! Pidä kätesi kauempana. En minä pure! — Santra on hyvä tyttö ja ihananmuotoinen. Köyhä, mutta se ei ole vika. — Vanhemmat köyhtyneet — sehän ei ole Santran syy. — Tänään rikas, huomena köyhä, kenelle mitäkin on sallittu.