— Monettakohan kertaa tänä yönä sinä Sepän Jere alat puhua Santrasta?
— Minä puhun tästä alkaen hyvin usein sinulle Santrasta, koska tiedän sen sinua miellyttävän. Tänä iltana ovat avautuneet silmäni näkemään, että sinä olet ruvennut ahdistelemaan Santraa. En minä saunassa niin humalassa ollut, etten olisi mitään nähnyt — älä luulekaan — ja ranta-aittojen takana illalla ennen lähtöä minä salaa tarkastelin mitenkä sinä rannassa, jollan luona, häärit Santran ympärillä ja odottelin, milloinka sinä lasket sen tytön rauhaan. Rykäisin vähän ja Santra taisi sen kuulla, koska otti lyhdyn ja läksi juoksemaan ylös. Niin, niin! Kyllä täällä tiedetään! Ja enemmänkin tiedettäisiin!
— Mitäs tämä sinuun kuuluu!
— Ei kuulukaan mitään! Eihän Santra ole meillä palvelijana, vaan teillä. Sinuunhan tämä kuuluu. Sinuun totta vie kuuluukin! Kerrankos se on tapahtunut, että isäntä, tai isännän poika, on nainut piikansa!
— Lopeta jo, vähämielinen!
— Matruusi tekee mitenkä päämies käskee. — Mutta sen minä vielä sanon ja sen saat pitää tästä eteenpäin mielessäsi, vaikka en siitä uudestaan sinulle muistuttaisikaan, että Santran asioissa on muillakin sanottavaa, eikä vain sinulla!
— Santran asioissa?!
— Nii'in! Santran asioissa! Hyvä, että kuulit oikean sanan!
— Missä helvetin Santran asioissa?!, — huusi Juuso ja katseli Jereä vihaisena ylös ja alas, pitkin hänen koko pituuttaan.
— Jos sinä olet niin helkkarin tuhma mies, ettet itse loppua ymmärrä, niin sille en minä mahda mitään. Toisen ihmisen tuhmuudelle ei toinen ihminen mahda mitään!