He odottivat tuulen yön kuluessa virkistyvän ja toivoivat ennen aamua saavansa näkyviin joko Memelin tai Libaun loiston.
Juuso itse seisoi kajuutan katolla ja tähysteli sieltä joka suuntaan.
Hän oli tarkkasilmäisin mies siinä jaalassa ja koko saaressakin.
Jännittäessään silmiään luulee pimeässä yössä usein näkevänsä tulen sielläkin, missä sitä ei ole, etenkin jos silmät ovat väsyneet.
Niinpä Mikko ilmoitti näkevänsä tulen keulasta oikealla, mutta kun toiset siellä eivät mitään nähneet, julistettiin huomio mitättömäksi.
Sekä Jere että Mikko tähystelivät vain keulaan päin.
Ilma oli mitä suotuisin tähystykselle: Sumua ei ollut nimeksikään ja taivas aivan kirkas.
Taivas oli tähdessä ja näkyivät tähdet saarteelle asti kirkkaina.
Usein idänsaarteella nouseva tähti toi turhaa iloa jaalan miehistölle.
"Tuli!" huudahtivat he kerrankin miltei yhteen ääneen, kunnes tuli
irtaantui meren saarteelta ja kohosi toisten tähtien parveen taivaalle.
Yö oli kaunis ja lämmin.
Täyskuu nousi itäkoillisesta, kultaili läikkyviä ummikkaita, joiden pinnalla väreili jo uusi lounattuulen nostama virkeä aallokko.