Päivä paistoi.
Vesi oli lämmintä.
Päivä paistoi ja kulta kiilsi.
Juoseppi alkoi sormillaan kyntää sitä kultaa.
Minkä enemmän hän sitä pöyhötteli, sen enemmän se kirkastui, ja kun Juoseppi alkoi siihen hämmästyneenä tuijottaa, olikin se muuttunut.
Vadissa ei ollut enää kultaa.
Siinä oli jalokiviä.
Juoseppi heräsi.
Hän oli maannut ohi oman vahtivuoronsa.
Kumpikaan pojista ei uskaltanut herättää päämiestänsä ja isäntäänsä.