— Mitenkä on asiat ulkona?, oli Juosepin ensimäinen kysymys.
— Entisellään. Myrsky vain on kiihtynyt. On jo täysi pillamus.
— Onko näkynyt muita aluksia.
— Pari laivaa meni ohi. Toinen kulki hyvin likeltä ja sieltä jotain viittoivat.
Juoseppi nousi kannelle.
Tuuli oli niin kova, että oli kaataa hänet.
Peräpurje oli parista paikkaa revennyt.
Vanha ja mätä purje ei jaksanut kestää niin vaikeaa palvelusta, vaikka olikin pieneksi reivattu. Se otettiin kokonaan pois, ennenkuin ennätti mennä kelvottomaksi.
Saari idässä näkyi jo selvemmin. Erotti jo sen sataman ja mastoja siellä, talot ja metsät ja matalat rantakalliot. Oltiin arveluttavan lähellä ja ajetuttiin kohti alastonta kivikkorantaa. Mitään mahdollisuutta ei ollut ohjata alusta sen verran, että päästäisiin satamaan, joka jää vain muutamia satoja syliä pohjoisemmaksi.
Jaalan pelastumisesta ei ole enää mitään toivoa — välimatka rantaan on jo niin lyhyt, että myrsky ei ennätä vähääkään laimeta ennen maalle ajettumista — ja päinvastoin myrsky voi olla pitkällinen, koska se vasta viime yönä alkoi.