Näin oli asiat ja Sameli päätti päästä entisiin säännöllisiin elintapoihinsa "pappilan kautta", niinkuin hän itselleen sanoi.
Häät, ja sitten pois kaikki huoli ja harmi ja levottomuus ja sitten tarmolla ruorirattiin, jalusnuoriin ja halseihin ja anna sitten tuulen soittaa, veden pauhata!
* * * * *
Oli lauantai-ilta kesäkuun puolivälissä.
Hailin kutu ja sen mukana kevätkalastus oli miltei lopussa.
Parhaana pyyntiaikana mentiin verkoille ja nuotille joka ilta, milloin ilmat sen sietivät.
Kalaa soudettiin kotiin, ruokittiin ja suolattiin pitkin päivää. Apajat tuottivat useina öinä enemmän kuin mitä ennätettiin korjata.
Pari viikkoa oli nytkin mennyt yhtämittaisessa soutamisessa — oli ollut pelkkää tyyntä — nuotan tai verkkojen vetämisessä, kalan ruokkimisessa ja verkon parsimisessa niin tarkkaan, että nukkumiseen ei riittänyt kuin tunti tai pari yösydännä rantakallioilla nuotion ääressä.
Nyt oli kalastus loppunut ja saapunut lauantai-ilta, ensimmäinen pitkistä ajoista, jolloin taas saa viettää yönsä rauhassa, omassa vuoteessaan.
Anna-Marjan isä oli purjehtija, laivuri, mutta parhaina pyyntiaikoina hän oli kalastaja, ja silloin sai Anna-Marja seurata isäänsä nuotalle, oli ilma mikä hyvänsä — ellei myrsky ollut.