— Jos minä nyt siis läksisin viimeisen kerran, eikö sinun olisi ikävä?
— Ei. — Ei vähääkään.
— Sinun on nyt päätettävä. Minä en tule uudestaan kysymään.
— Nyt päätettävä!
— Niin.
— Mutta enhän minä ole osannut edes valmistaa vastaustani ja miettiä ja päättää.
— Kyllä sinä olet. — Sinun silmäsi puhuvat toista ja hymysi ja koko kasvosi — kaikki muu paitsi kielesi. "Naisen kieleen ei saa luottaa", sanoo aina Esa.
Anna-Marja istui vuoteensa laidalle permantoräsy kourassa ja nauroi ääneen.
— Esako sinun oppi-isäsi on kaikessa?!, sanoi hän.
— Esa on viisas mies!