Sameli alkoi poistua.
— Älä nyt ainakaan vihoissasi lähde! — Tule sisään niin istutaan ja jutellaan rauhassa. Voi kun sinä olet narri…
Anna-Marja nauroi.
Sameli tuli hyvälle tuulelle jälleen.
Anna-Marja tuli ulos, otti Samelia kädestä ja saattoi hänet sisään.
— Sinähän olit ihan ruveta itkemään! Voi, voi — ei minua ole koskaan näin naurattanut. — Iso mies ja antaa leukansa mennä kurttuun ja räpyttelee silmiään! Voi rakas ystävä! Ihan minä nauran itseni kuoliaaksi! — No — haasta nyt.
— Minä haastoin jo.
— Haastoit! Mitä puhetta se on! Kyllä sinä haastoit — liikaakin. Ota vain takaisin ne piki-juoseppi-juttusi, niin saadaan alkaa oikea asia jälleen alusta. — No! Joko peruutat vai?!
— Sinähän Piki-Juosepista aloit.
— Minä sanoin vain että "kuka Terva- tai Piki-Juoseppi hyvänsä"! — En mitään muuta.