— Ja minä taas sanon, että Esa ei olisi niin sanonut, jos siinä olisi istunut joku muu, kuka hyvänsä.
— Sinä olet ylpeä ja itserakas!
— Olin se kuin olin.
— Etkä tunnusta olleesi väärässä?
— En.
— Ei puhuta sitten mitään.
— Ei puhuta.
— Sinua minä ajattelin jo vuosia sitten, kun isäni kanssa soutelin verkoille kasvavana tytön heitukkana pitkin tyyntä merta ohi sinun isäsi "Anna-Marjan", joka veltoin purjein seisoi Pohjoissalmella. Sousimme likeltä "Anna-Marjaa", sen perän takaa. Sinä seisoit laivan perällä hakkilautaa vasten ryntäilläsi ja tupakoit. Takanasi näkyi jonkun selkä, joka seisoi ruoriratissa. Minä katsoin sinua silmiin ja päätin, että minä, Anna-Marja Juhontytär — en koskaan — en koskaan — en koskaan…
— Mitä "en koskaan"! — Johan sinä taas haastat, vaikka päätettiin juuri että ei haasteta mitään.
— En minä haasta.