II luku.
VANHOJA PAPEREITA.
Siihen aikaan oli Heikkilän Sameli, Pennan isä, parhaissa voimissaan.
Hänen talonsa oli kylän reunassa, pohjoisimpana, meren rannalla. Talosta pohjoiseen alkoi metsä ja kalliot. Idän ja etelänpuolella asuinrakennusta oli iso puutarha, isoin koko saaressa. Siinä oli viisikolmatta omenapuuta, kuusi luumupuuta, neljä päärynäpuuta ja puutarhan aitaa vasten kirsikkapuurivi, joka ympäröi muita. Puutarhan aidasta alkoi rantakarikko ja kivikko.
Puutarhan merenpuoleisesta aidasta johti kaunis portti ja kivikkoon raivattu tie, noin parikymmentä syltä pitkä, rantaan.
Talo oli ulkopuolella varsinaista saaren satamaa, jonka rannalla useimpien talojen valkamat olivat, mutta oli sen kohdalla pyöreä lammikko, pikku satama, läpimitaten noin kolmekymmentä syltä. Tämä pieni satama oli osaksi luonnon muodostama: sen etelä-, kaakko- ja itäsivua kaarsi kivisärkkä, joka toimi aallonmurtajana. Paljon rahaa oli Sameli uhrannut sen korottamiseksi ja tiivistämiseksi samoin kuin sataman raivaamiseksi kivistä. Särkkä päättyi isoon kiveen, jonka ohi kävi syvä sisääntuloportti, noin kaksi syltä leveä, tuskin sitäkään. Portin toisella puolella oli samoin iso kivi ja siihen päättyi maalta tuleva kallionkieleke, Venekallio, joka suojasi satamaa pohjoiseenpäin.
Tämä Samelin oma, hänelle yksinään kuuluva satama-allas oli siksi syvä, että meren matalimmillaankin ollessa voi soutaa valkamaan täyteen kuormatulla jollalla tai haapiolla. Sen kautta tuotiin kotiin kaikki kauppatavarat isommista aluksista, jotka kelluivat tyhjentämisen ajan ankkurissa sataman edessä.
Sameli oli nimittäin kauppias.
Jo hänen isänsä, Riko, oli hankkinut niin sanotut porvarioikeudet, vaikkei hän osannutkaan laskea eikä kirjoittaa. Hän oli hankkinut oikeutensa rahalla, oli ostanut siihen tarvittavat paperit ja laski tarvittavat laskunsa hyvässä päässään, jossa myös sijaitsi koko hänen kirjanpitonsa ja kaikki muistiinpanonsa. Siellä ei ollut ainoatakaan väärää vientiä tai hukkaantunutta muistiinpanoa.
Sameli sen sijaan oli hankkinut kauppias- eli porvarioikeutensa rehellisesti, nimittäin sillä tavalla rehellisesti, että osasi sekä laskea että kirjoittaa — rehellistä peliä Samelin mielestä oli ollut hänen isä-vainajansakin menettely, koska hän oli kunniallisesti hankkimillaan rahoilla paperinsa ostanut. Jos mitä epärehellistä oli tapahtunut, olivat siihen syypäitä paperin antajat, eikä ottaja. Niin päätteli Sameli.