XI luku.
"ANNA-MARJAN" TUHO.
Oli jo syysmyöhä, eräs joulukuun iltayö, yö joulukuun kolmatta vasten.
"Anna-Marja" seisoi ankkurissa Lyypekin satamassa lähtövalmiina.
Se oli selvitetty tullissa Suomeen, Haminan kaupunkiin lähteväksi tyhjänä, pohjakuormassa.
Tullipapereista ei kuitenkaan selvinnyt, mitä laatua se "pohjakuorma" oli.
Se näkyi laivan päämiehen povitaskussa olevasta erikoisluettelosta, jossa mainittiin minkä verran laivassa oli samppanjaa, minkä verran likööriä, ja minkä verran silkkiä — naisten silkkihuiveja ja silkkimyssyjä, joissa oli erivärisiä ja erimuotoisia kullalle ja hopealle, rubiineille ja smaragdeille hohtavia lasihelmiä. Sitä tavaraa oli paljon. Mikään tavaralaji ei ollut merkitty tavallisilla nimillään, vaan muuten. Luettelen lopussa oli muun muassa tämän näköinen merkintä:
"10 ankkuria märkää, 65 mk. ankkuri, yhtiö 650 mk."
Siten olivat muistiin merkityt kaikki tavarat, kukin laatu hintoineen erikseen, että voi tehdä niistä tiliä kotiin palattua laivan isännälle, Samelille, mutta ettei niistä mitään hyötyisi syrjäinen, nimittäin tullimies, jos paperi jollain edeltäpäin arvaamattomalla tavalla joutuisi jonkun heikäläisen käsiin. Tavara oli sijoitettu taitavasti pohjakuormahiekan alle, joten se ei ollut päivällä käyneen tullin nähtävissä. Hiekkaa oli tullin mielestä epäillyttävän runsaasti, mutta kun heille selitettiin, että alus on kapea ja teräväpohjainen, mastot korkeat ja purjeet isot, syksymyrskyt ja kumoon menemisen vaara suuri, olivat tullimiehet tyytyväisiä ja sanoivat: "Es kan schon sein", ja menivät matkaansa. — Kuormaus oli tapahtunut osaksi edellisenä yönä ja osaksi edellisenä päivänä.
Yö oli pimeä.