— Onhan Pohjoisrivillä sumukello ja Lounatrivissä puhaltaa sumutorvi. Niiden äänet peittävät koko länsiselän ja kyllä "Anna-Marja" sen mukaan tietää missä on ja osaa maata karttaa. Kun aamulla heräät, näet tästä omasta ikkunasta "Anna-Marjan" ankkurissa oman valkaman edessä.
Yöllä heräsi Sameli tavallista ankarampaan rytinään. Seinät rusahtelivat tuulen painosta ja ulkona vinkui tuuli nurkissa ja kohisi puutarhan puissa ja ulvotti tuuliviiriä. Itsekseen huokasi Sameli silloin: "Jumala armahda niitä, jotka ovat merellä!" —
* * * * *
Piki-Juoseppi tuli kylmään kotiinsa ja torui pojintimaansa, joka ei ollut lämmittänyt hänen kamariaan.
Juoseppi sytytti kynttilän palamaan pöydälleen, komensi pojintimansa keittämään ja tuomaan hänelle kuumaa vettä ja käski sitten pojan makaamaan tupaan.
Itse hän istui ryyppimään tavaksi tullutta iltajuomaansa: sekoitti kuumaan veteen runsaasti sokeria ja sitten konjakkia tai pirtua, tänä iltana konjakkia.
Hän istui keinutuolissa, antoi tuolin keinua, tupakoi ja välillä taas maisteli lasista.
Oli lämmin ja hyvä olla. "Kestäisi tätä vain loppumattomasti!", sanoi hän itselleen.
Piki-Juoseppi mietiskeli ja ryypiskeli.
Hän oli tottunut jo aikoja sitten tämänlaiseen yksikseen ryypiskelyyn.