Ei hän lähtenyt Pohjoisriville jo iltahämärissä, eikä myöhemminkään illan kuluessa niin kauan kuin yksikään ihminen kylässä valvoo. Se herättäisi huomiota. Ruvettaisiin urkkimaan ja muistelemaan, kuka mahtoi sinä iltana olla liikkeellä ja pianhan jäljet johtaisivat hänen luokseen.
"Ole viisas, Juoseppi! Menköön yritys tällä kertaa mieluummin myttyyn kuin että pistät pääsi sellaiseen reikään, mistä et saa sitä takaisin. Odota vain rauhassa kuin hämähäkki saalistasi!", puheli Juoseppi itsekseen.
Kello löi kymmenen.
Juoseppi pukeutui lyhyeen turkkiinsa ja karvalakkiinsa ja meni ulos.
Koko kylä nukkui.
Ei kuulunut mitään missään eikä näkynyt ainoaakaan tulta.
Länsimyrsky riehui ja lunta tuli taivaan täydeltä.
Juoseppi huomasi, että sopiva hetki oli lyönyt.
Toimeen!
Hän meni jälleen kamariinsa.