— Kiitos vain. Hyvää se oli.
— Terveekses. Eikös ala jo vähän niinkuin lämmittää.
— No miks'ei se lämmitä. Ihmehän se on ettei sellainen aine lämmitä. Mitäs varten se kauppias nyt näin yöllä soutelee?
— Läksinhän vain ajankuluksi. Johtui mieleeni yht'äkkiä, että eiköhän vain siellä Pohjoisrivillä ole vanhalla Tuomaalla kylmä yö, niin heti pistin pari pulloa taskuuni ja läksin.
— No aina minä olen sitä sanonut, että Piki-Juoseppi on paras mies saarella ja että se mies kuolee suurena herrana ja rikkaana.
— Mitäs turhia haastat.
— Ja siinä ei sitten ole sanaakaan turhaa. Niin minä aina sanon meidän Ieva-Liisalle…
— No, jätä joutavat ja ota ryyppy.
— Maltahan — soitetaan välillä! On unohtunut koko soittaminen pitkäksi aikaa. Sitä täytyy aina uudestaan soittaa, ennenkuin entinen ääni ennättää ihan kokonaan loppua, tai juuri silloin lyödä uudestaan, kun vanha ääni loppuu.
Tuomas veteli nuorasta edellisen puheensa aikana, mutta unohti laskea lyöntien lukua. Niitä tuli vain viisi ja olivat ne niin laimeita, etteivät ne olisi kuuluneet sadan sylen päähän.