Manta kannatti kaikki tavarat, tyhjät säkit ja laatikotkin jaalaan, teki puodin aivan putipuhtaaksi ja aitat myös. Kaikki otettiin: hyllyt, tiskit, vaa'at, mitat, tuolit, pöydät ja mitä hyvänsä puotiin kuuluvaa oli. Sitten sulki Manta ovet, jätti avaimet eräälle naapurille ja meni poikineen ja tavaroineen omalle saarelleen.
Piki-Juoseppi oli lähtenyt tietämättä itsekään minne kääntyä, — läksihän vain minne tuuli parhaiten vei, pois maalta, niinkuin silloin ensimmäisellä jaalallaan.
Kesät pitkät hän purjehti satamasta satamaan. Joka satamassa hänen täytyi vaihtaa miehiä, sillä kukaan ei voinut purjehtia yhtä matkaa pitemmältä. Häntä alettiin yhtä usein nimittää Hulluksi-Juosepiksi kuin Piki-Juosepiksikin.
XIII luku.
SAMELI JA HAVUKKAVUOREN UKKO.
Lähes kymmenen vuotta on kulunut.
Sameli on vanhettunut. Hänellä on iso punertava parta, mutta hiuksissa on paljon harmaata ja päälaki kiiltää paljaana. Silmät ovat säilyneet parhaiten: ne hymyilevät yhä niinkuin ennenkin.
Samelilla on ollut asiaa naapurikylään.
Hän palaa sieltä hevosella ajaen talvi-iltana, kuutamossa.
Hän on saapunut Liivalahdenjärvelle ja hevonen ravaa jäätä pitkin.