Näkymätön ja kuulumaton merivirta kuljetti aluksia toisiansa kohti.
Meressähän usein kulkee kaksi virtaa vastakkain ja yhdyttyään ottavat uuden, molemmille yhteisen suunnan.
Toinen virroista kuljetti jaalaa toiseen suuntaan kuin mihin sen olisi pitänyt mennä, poispäin kotoa.
Toinen vastaan tuleva virta kuljetti kuuttoa, jolla ei mitään omaa suuntaa nykyään ollutkaan, tavallaan oikeaan suuntaan, sen entistä kotia kohti, sillä se oli Piki-Juosepin kuutto "Onnetar", jonka jo tunsi kullatuista mastojen nupeistakin.
Jaalaa kuljetti länteen menevä itävirta.
Kuuttoa kuljetti itään menevä länsivirta.
Illalla, jo kauan ennen auringonlaskua olivat virrat kohdanneet toisensa ja kääntyivät suuressa kaaressa kohti etelää. Sillä hetkellä olivat alukset likimpänä toisiaan. Välimatka oli tuskin kahta meripenikulmaa.
Jaalassa olivat miehet silloin kaikki kannella seisomassa ja tähystelemässä kuuttoa, sillä mitä lähemmäksi se tuli, sitä tutummalta se alkoi näyttää.
He vaihtoivat ajatuksiaan siitä jo sangen vilkkaasti.
— Jos tämä ei ole meidän entinen "Onnetar", niin sitten ei mikään, sanoi vanhin.