— No mitä sitte!
— Sitä että silloin en takaa mitä teen. Varo sanojasi mies!
— No mikäs sinä muuta olet kuin herra! Sinulla on laivoja ja sinulla on puoti! Sinä olet kauppias ja kauppiaat ovat herroja! Toistahan tässä muut…
— Sinä olet kateellinen…
— Jos olenkin, niin on syytäkin!
— Minä en kärsi kateellisia — etenkin entisissä hyvissä ystävissäni. Sinun on tultava rikkaaksi. Minä autan sinua. Minä otan sinut "Anna Marjan" päämieheksi. Saat keväällä alottaa. Sinähän olet kokenut merimies.
— Sinun palvelukseesi?
— Niin.
— Kiitos paljon! Ohho! Vai sinun palveluksessasi minun pitäisi rikastua. Sanos, kuka rikastui isäsi palveluksessa. Isäsi laitokset ja viritökset olivat kuin hämähäkin kinoja ja hän itse iso hämähäkki, joka imi kuiviin sen onnettoman, joka hänen verkkoihinsa kiinni sotkeutui. Ensin otti rahat ja laivarikkosaaliit, sitte hopealusikat, sitte kultaiset tai hopeaiset kihla- ja vihkisormukset, sitte vaskikattilat ja niin edespäin, minkä irti sai ja viskasi kuivan miehen tunkiolle. Sellaisia te Heikkilät olette, niin monta kuin teitä onkin.
— No jos isäni on jonkun köyhdyttänyt, teen minä hänet jälleen rikkaaksi. Saat hyvän palkan. Pääasia on, että lopetat tuon herroittelemisesi, kun teen sinusta itsestäsi herran.