— Suostun kauppoihin sinun kanssasi vain yhdellä ehdolla.
— No!
— Lainaa minulle rahaa niin paljon, että saan oman jaalan.
— Oman jaalan!
— Niin.
— Paljollako sinä sen saisit?
— Minulla on tiedossa naapurikylässä hyvä jaala, jonka saan neljällä ja puolella. Kun itselläni on hiukan säästöä, riittää kun saan sinulta kolme.
— Hyvä on. Tule huomenna meille lukkarin kanssa, niin tehdään velkakirja. Ja nyt kait ollaan sitte selvät? Vai mitä?
— Selvä, selvä, — Et sinä sentään niin ylpeä ole kuin luulisi. Minä ensin ajattelin, että sinä tarjoat minulle puotiapulaisen paikkaa. Jos niin olisit tehnyt ja puheesi ei olisi maistunut leikille, niin sitte olisi kävelty vähän tuonne syrjemmä tästä valtakadulta ja sitte olisit saanut varmasti viimeisen selkäsaunasi.
Sameli nauroi.