— Jaa, jaa, ei se ole mitään naurettavaa! Sinä et ymmärrä! Sinä et olekaan saanut kokea sitä mitä minä.
— Minä nauran vain sitä, että olisikohan se jaala luionnut teloiltaan naapurikylästä tuon uhkaamasi selkäsaunan jälkeen — paremmin.
— Ei se luionnut ole vieläkään.
— Ei, ei, mutta minkä minä kerran olen tullut sanoneeksi, vaikka näin kylän raitillakin, niin se niin myös on. Kuulehan nyt mitä sanon: Jos huomenna on kirkas ilma, niin kuivataan ja riisutaan "Anna-Marjasta" purjeet. Siihen menee koko päivä. Minä tahtoisin olla itse mukana sitä jaalaa ostamassa, kun se kerran minun rahoillani ostetaan. Koputellaan ja tarkastetaan se miehissä. Täytyy katsoa, minkämoiseen asuun rahansa panee.
Piki-Juoseppi yritti puhua.
— Älähän nyt, jatkoi Sameli melkein kuiskaamalla ja hypisteli Juosepin takin lievettä. Annahan kun puhun loppuun, sano sitte vasta, mitä sinulla on vielä sanottavaa. — Niin — ja kun minä kerran annan rahat, niin minun on katsottava, että minä niistä rahoistani saan hiukan hyötyäkin. Sitä vartenhan niitä rahoja onkin, ja jokaisen on katsottava eteensä. Maksathan sinä niistä korkoa?
— No se on tietty. Sano vain mitä pyydät.
— Minä en pyydä enempää kuin muutkaan, päin vastoin vähemmän. Eihän sitä moni voi rahaa toiselle lainata, ja se, joka lainaa, ottaa puolet aluksen kesätuloista. Eikä se paljo olekaan. Niin teki isänikin ja köyhänä olisi kuollut, ellei rahoistaan huolta olisi pitänyt. "Täytyy katsoa kenelle antaa ja mitä siltä saa", sanoi isä-vainaja. Sinä olet alkava mies ja sinua pitää auttaa. Ei kukaan pääse alkuun, jos ei kukaan auta. Ei paraskaan. Mitä sinä meinaat, olisiko sinun mielestäsi liikaa, jos maksaisit joka kolmannen jaalakuorman tulot minulle niin kauan kuin minun rahani ovat kiinni sinun jaalassasi? Minä kyllä hommaan sinulle purjehdittavaa ja katson, ettei sun tarvitse purjehtia tyhjänä. Minä annan sinulle työtä ainakin ensi kesäksi ja jos Jumala suo, seuraaviksikin. Saat ensi keväästä heti meren auettua ruveta kuljettamaan romurautaa ja muuta laivarikkotavaraa, jotka huusin viimeisessä tullin panemassa huutokaupassa. Maksan minä sen minkä muillekin. Älä pelkää, että minä tahdon sinua orjuuttaa ja pakottaa ilmaiseksi purjehtimaan, mutta ymmärräthän sinä, että jos minun rahani lähtevät seilaamaan, on minun saatava niistä nauttiakin. Jokainenhan tekee omalleen mitä tahtoo. Kun jaala on maksettu, saat sille tehdä mitä tahdot, mutta niin kauan on minullakin sanottavaa.
— Joka kolmas reisu koroista?
— Niin. Huomaa, että Markun-Aape ottaa joka toisen ja muut eivät sinulle rahoja voi antaa. Kun pääset jaloillesi, tee sinä samalla tavalla. Sitä tietä on jokainen mennyt. — No, mitäs tuumaat?