— Niin. Ne, jotka ovat käyneet tarpeeksi kaukana, ovat nähneet nämä kolme aurinkoa — yhden kerrallaan — ja tässä tuvassa on vähän monta poikaa, joka ne on nähnyt, mutta kukaan teistä ei ole käynyt niin kaukana kuin minä kerran "Meretär"-nimisellä fregattilaivalla, nimittäin maailman reunan tuolla puolen. Siellä se musta aurinko paistaa. Nousee ja laskee kuin muutkin auringot. Nousee lännestä ja laskee itään…
— Ooo!
— Niin, niin, en minä erehtynyt. Tahallani minä niin sanoin, sillä asia on sillä tavalla. Mitä minä tässä selvää asiaa väärentäisin. Kun se taivaanvärkki nousee lännestä näkyviin, niin paikalla kaikki muuttuu mustaksi — taivas — ilma — pilvet — ihmiset — laiva — purjeet — tähdet — kuu —
— No mitenkä siinä voi hengittää?!…
— Hengittää! Niinkuin päivänkin valossa. Ei se mitään sakeaa ole. Vai meinaattekos te, että se on sakeaa! No kyllä olette tuhmia! Se on ihka samanlaista hengittää kuin tämä auringonkin valo.
— Se on sitte vain tavallinen yö.
— Eikä ole! Ei se yötä ole. Älkää luulkokaan, että se yötä on! Ei sinne päinkään. Eri asia se yö on. Päivä se on, vaikka on musta. Kaikki näkyy niinkuin päivälläkin, se ero vain että kaikki on mustaa, pikimustaa. — Oikeastaan mustempaa kuin piki, sillä kun minä kerran suotta panin pikipallon riippumaan luotilankaan sen mustan auringon eteen, niin näytti pikipallo vaaleammalta. — Näkee, näkee! Näkeehän sitä vaikka neula putoaisi laivankannelle, niin näkee sen koko ajan ja tarkkaan näkeekin. Putoaa neulanen hyppysistä kuin pikitikku. Välistä näkyy kuu ja musta aurinko yht'aikaa taivaalla — niinkuin välistä täälläkin, milloin niin on allakkaan kirjoitettu — ja — ja — silloin on kuukin musta, niinkuin sanoin. Siellä nimittäin näkyy sekä kuu että aurinko nurjalta puoleltaan.
— Nurjalta puoleltaan!! Se on kaskua se!
Nauru ja hälinä tuli niin suureksi, että kenenkään puheesta ei saanut selvää. Piki-Juosepin ympärillä tunkeili väittelevä ja naurava poikajoukko.
Kun Esa, viulunsoittaja ja ulkovesien aliperämies, oli illan kuluessa ahkeran puoleisesti ryypiskellyt, tuli hän vähitellen tunteelliseksi ja alkoi puhua kuolemastaan.