Keltaisen, sinisen, valkean ja vihreän kirjavat, kukalliset silkkiliinat huiskahtelivat ja heilahtelivat tyttöjen hartioilla ja silmät paloivat iloa ja kasvot hymyilivät.

Esa haltioitui soitostaan ja nuorten tanssista.

Hän nousi seisoalleen.

Viulu nousi leuan alle.

Viulu lauloi ja Esan kasvot loistivat innostuksesta.

Hänen silmiinsä ilmaantui kyyneleitä.

Hän tiesi soittavansa viimeistä tanssia sinä iltana.

Muuta hän ei ajatellut, eikä oikeastaan sitäkään.

Hän vain kuunteli tanssia ja viuluaan.

Hän ei ajatellut mitään, mutta tunsi mielessään liikutusta, sillä hän näki ohitseen kulkevan paljon elämän kauniita kuvia — elettyjä merimiestansseja ja kauniita tyttöjä — siellä ja täällä.