Piki-Juoseppi ei ollut ainoa, jolle Esa oli lainannut. Niitä oli monta muuta. Esa oli hyvä mies, joka ei voinut olla auttamatta toista. Ilmankos hän humalapäissään kehuikin: "Kun Esasta aika jättää, niin mihin joutuvatkaan köyhät tälläkin saarella!"
Silloin tällöin Esa otti esille yhden tai useamman muistikirjoistaan silmäilläkseen niitä ja muistellakseen niiden varassa ihmisten monivaiheista elämää. Hän näki siellä velallisen kirjoissa useita niitäkin, joita pidettiin rikkaina!
Sangen usein oli myös otettava kirja esille uuden asian merkitsemistä varten. Tämä tapahtui useimmin Virosta tultua.
Esa oli leikillinen ja iloinen. Mistä lieneekään hänelle pistänyt päähän nimittää muistikirjojaan "Juudaksen epistolaksi!"
Kuka hänen tietää — eikä syrjäisen sitä tarvitse tietääkään.
Ehkä se johtui samasta syystä, mistä Samelin isä-vainaja kirjoitutti oman muistikirjansa kanteen:
"Kirjoittaa on minulla mieli tämän maailman surkeudesta."
Siihen aikaan osattiin katsella liikeasioita ja "tämän maailman surkeutta" leikilliseltä kannalta!
Seuraava sukupolvi, Sameli ja Piki-Juoseppi eivät sitä osanneet!
V luku.