HAVUKKAVUOREN UKKO.
Syksy oli jo ohi.
Satama oli jäässä, mutta meri vielä vapaana.
Satamassa oli vasta ensimmäinen jää. Tavallisesti laskettiin vasta kolmannen jäävän seisovaksi.
Jaalat ja muut pienemmät alukset olivat vedetyt maalle, tervatuille teloille. Lumi peitti niiden kantta, partaita, puomeja, luukkuja, kajuutan kantta ja kaikkea.
Viimeksi oli puhaltanut itätuuli ja sen mukana oli tullut lunta. Koko saari oli ollut viikon päivät kuin jauhosalvossa. Sylen korkuisia kinoksia oli kujilla. Rakennusten itäseinät olivat valkeat niihin tarttuneesta lumesta. Samoin laivojen mastot, niidenkin itäkylkiin oli tarttunut paksu lumikuori. Lumi oli tullut kosteana ja veden sekaisena ja nyt pakkasen tultua jäätynyt lujasti kiinni.
"Anna-Marja" yksin makasi satamassa, kiinni jäätyneenä.
Heti sataman suulta alkoi sula meri.
Lumen peittämän maan rinnalla ja lyijynharmaan matalan taivaan alla näytti meri synkältä, harmaan vihertävältä, miltei mustalta.
Meren aaltoilu oli vielä korkea, ja jäätyvät tyrskyt muodostivat saaren itärannoille korkeita ja sokkeloisia jäävuoria.