Lopulta olivat he jälleen tasaisella maalla, eräällä suolla, joka on ylhäällä vuoristossa, Ylitiensuolla.
Hevonen juoksi tasaista ravia.
Näytti, kuin joku jalkamies tulisi vastaan.
Sameli pysäytti hevosen.
Mies näytti pysähtyneen.
Hevonen huohotti ja puhalsi höyryä sieraimistaan, kuin hopeapilvi se leijaili kuun kirkkaassa valossa.
Miehet istuivat tyhjän rekensä partailla ja katselivat, että mikäs mies sieltä oikein tulee.
Mies käveli jälleen ja sanoi kohdalle päästyään: "Hyvää iltaa", johon Sameli ja Juoseppi vastasivat.
Mies oli Jyrin Tuomas.
Tunsivathan he nyt jo miehen, vaikka ensin pelkäsivät, että tämä olisi Havukkavuoren Ukon metkuja.