Se soutaa jo kuivalla maalla!!
Se soutaa jo ihka tapulin juurella — kolke kuuluu tapulissa tai sen jalkakivissä!
— Hoi!, huusi Penna.
— Hoi, hoi!, vastasi ääni, nyt taas jo mereltä. Soutu lakkasi. Mitään ei voinut nähdä. Tuskin muuta näki kuin pimeän, mustan, raskaan sumun.
Penna kuunteli sydän kourassa ja suu ammollaan. Hänestä tuntui, kuin jo kuulisi sen tulijan hengityksen, mutta omaa hengitystään hän lienee vain peljännyt.
Penna huutaa rojautti taas hätäisenä: "Hei!" ja soutaja vastasi samalla tavalla: "Hei!"
— Kuka sinä olet? huusi Penna.
— Olenpahan vaan… Miksi sinä kelloa soitat?
— Soitanpahan vaan, etteivät laivat aja maalle…
— Eipäs soitettu silloin kun minä tähän Rivinsäärelle ajoin ja laivoineni upposin. Minä olen sen "Silkkilaivan" perämies ja tahdon tietää, miksi sinä nyt kelloa soitat…