— No meni se sinne nyt kuitenkin — lopultakin, sanoi Sameli.
— Oli onni, ettei särkynyt ikkuna!, huudahti Anna-Marja. — Se meni sinun toivotuksestasi! Kaikkea sinun pitää siinä odottaakin ja toivoa!
— Ei tuo mitään ollut!
— Vai ei mitään! Läpi ikkunanko minun olisi pitänyt viskata?!
— Niin, niinkuin se entinen morsian.
— Mikä morsian?
— Kerrotaan vain, että kerran jossain mantereella istui morsian niinikään kangasta kutomassa, kun tuli sulhaset taloon.
Emäntä istui ja kehräsi.
Tytär kutoi kangasta.
Kuului ulkoa koiran haukunta.