Keväällä teki Piki-Juoseppi jaalassaan vain välttämättömimmät korjaukset: Pani muutamia uusia kaaria, raappasi aluksen puhtaaksi ulkopuolelta ja tervasi. Talven kuluessa hän jo oli paikkaillut purjeet. Talvella oli hän ollut hylkeenpyynnissä, onnistunut hyvin ja hänellä oli siis runsaasti keitettyä hylkeenrasvaa, jolla voiteli purjepuut. Nekin hän ensin raappasi puhtaaksi.
Vapunpäivänä hän nosti ankkurin ja läksi ensimäiselle merimatkalle omalla aluksellaan.
Apulaisekseen palkkasi hän pari alaikäistä poikaa, joille lupasi palkaksi ruuan ja viisitoista markkaa rahaa kuussa.
Piki-Juosepin retket omalla jaalalla eivät menneet ohjelman mukaan.
Sen mukaan hänellä olisi ollut raskaita velvollisuuksia velanantajaansa Samelia kohtaan, mutta hänen puheilleen ei hän voinut mennä.
Kohtaus kylän kujalla laskiais-iltana oli ollut lyhyt, mutta sen seuraukset olivat vaikeat ja pitkäaikaiset.
Sen jälkeen ei nimittäin ollut Piki-Juoseppi puhutellut Samelia eikä Anna-Marjaa.
Piki-Juoseppi ei voinut mennä Samelin puheille.
Kun jaala alkoi olla lähtövalmiina ja meri vapautui jäistä, oli Juoseppi lykännyt menoaan Samelin luo huomisesta huomiseen.
Samoin lähtöään.