Lähtöä olikin helppo lykätä aamusta toiseen, koska koko viikon piti tyyniä.
Sen ajan vietti Juoseppi miltei joutilaana.
Kerran pari päivässä kävi Juoseppi jaalassaan, jossa kaikki oli valmiina, yksin eväätkin ja apulaisten vaatteet, merisaappaat ynnä muu.
Myös kävi hän ahkerasti kalliolla tähystelemässä tuulta.
Kun hän läksi kotoaan, läksi hän oikeastaan joka kerta mennäkseen Samelin puheille, kysymään niistä lainan ehtoina olevista purjehduksista Samelin hyväksi, mutta jalat veivätkin rantaan tai kalliolle.
Sydänalassa tuntui tyhjältä ja kipeältä, eikä koko jaala tuntunut omalta.
Hän ei saanut rauhaa missään.
Rannassa kysyivät miehet, että milloin ja mihin se Juoseppi aikoo lähteä ja hän vastasi kysymyksen ensimäiseen osaan, että "Näettehän, että on tyyni! Mihinkäs tällä pääsee!" ja toiseen osaan: "Enhän minäkään utele mihinkä muut menevät."
Eräänä iltapäivänä alkoi tuntua tuulen vilua lännestä ja meri nousi kello kahdesta alkaen pitkin iltapäivää.
Näytti tulevan länsituuli.