ALKUSANAKSI.
Tämä pieni kirjanen julaistaan nyt saamieni ystävällisten kehotusten aiheuttamana, että näet yhtäjaksoisesti kertoisin muutamista muistoistani ja saamistani vaikutelmista parin kauvemmin kestäneen oleskeluni ajoilta Kolarissa. — Niinikään olen tähän osittain lisäillyt, osittain muovaillut jonkunverran sellaistakin, mitä jo aikaisemmin erinäisissä sanomalehtijulkaisuissa olen kertonut.
Vaikkapa Kolari sijaitseekin Kittilän Lapin leveysasteella ja vaikkapa sen luonto onkin läheistä sukua eteläisen Lapin luonnolle, on ensinmainittu maa-alue luettu kuuluvaksi siihen, minkä virallinen nimitys on Suomi. Tämä riippunee kenties lähinnä siitä, että Kolari aikoinaan on ollut osa Ruotsin Länsipohjaa ja siitä syystä oli se nähty soveliaimmaksi liittää Pohjois-Pohjanmaahan.
Että lappalaiset Kolarin väestöä, niin köyhää kuin se onkin, kadehtivat varsinkin näiden helppojen verojen ja sotilasrasitusvapauden takia, on tunnettu asia. Saisivatpa he vaan vallan määrätä, kuulisimme kyllä piankin puhuttavan Kolarin Lapista. Kertoelmani koettavatkin ensi sijassa esittää luonnossa ilmeneviä kuvaelmia, joilla lienee vastikkeensa eteläisessä Lapissa, mutta ei Suomessa.
Että nämä kuvaukseni ilmestyvät käännöksenä — mistä minun on kiittäminen ylioppilas Toimi Juutia — se käy nimilehdestä selville.
Kirjoittaja.
I.
MATKALLA POHJOISTA KOHTI
1. MONTA KEVÄTTÄ SAMANA VUONNA! TORNIO JA HAAPARANTA.
Hupaista on keväisen ja kevätkesäisin matkustaa kauvemmas pohjoiseen ja matkansa varrella huomata, miten tuon kauniin, lupaavaisen vuodenajan etujoukot jo ovat tännekin pohjolaan ehtineet. Herkkyypä mielessään kuvittelemaan, että tämä raitis, iloinen aika silloin on sattunut muodostumaan tavallistaan pitemmäksi.