(puuhatessaan paperi kädessään.)
Niin, pannaan sinne. Tässä on kaapin avain, hyvä rouva Eklöf. (Antaa hänelle avaimen.)
ROUVA EKLÖF
(antaa avaimen takaisin pantuaan pullon kaappiin.)
Tässä on avain. Nyt ei kukaan asiaan kuulumaton saa pulloa käsiinsä.
ELISE
(on levittänyt kirjearkin ja kääntelee sitä hämmästyksissään.)
Mitä kummaa! (Lapsellisesti nauraen). Paperi on aivan typösen tyhjä, ei ainoatakaan kirjainta! Onpa se ollut hajamielinen kirjoittaja.
ROUVA EKLÖF.
Totta tosiaan! Eipä sitten ollutkaan vahinko eikä mikään, jos se kastuikin.