JALMARI saapuu etehiseen. ELISE pysähtyy ja katsoo toivotonna häneen.
JALMARI
(iloisesti, matkalippaan huomattuaan.)
Vai jo anoppi on tullut; siis ei ole tarvinnut sinun olla yksin. Suo anteeksi, Elise kulta, en ole voinut aikaisemmin tulla. — Mutta mikä sinulla on? Miten on sinun laitasi?
ELISE.
Ei mitenkään.
JALMARI.
Minä autan sinut huoneeseesi.
ELISE.
Älä koske minuun.