JALMARI.
Kukaan ei tule tämän vuoksi kärsimään. Tiedettiin jo yleensä, ketä kaupunkiin odotettiin.
ELISE
(ottaa häntä kuulematta taskustaan ne setelirahat, jotka aikaisemmin oli Jalmarilta saanut.)
Nämätkin rahat ovat siis häpeällä saatuja?
Jalmari nyökäyttää päätään myöntävästi.
Elise sytyttää setelit kynttilässä ja panee ne sitten pöydällä olevaan marmoriastiaan palamaan.
JALMARI
(menee kiiruusti uunin luo ja heittää tulisille hiilille kirjeen, jota hän edelleen on pitänyt kädessään ja joka palaa kirkkaalla liekillä.)
Viimeinen. — Ei koskaan enää.