JALMARI.
Sinun täytyy levätä, sinun täytyy saada unta ja unhottaa.
ELISE.
Niin unta ja unhottaa. — Voitpa olla oikeassa. Tiedäthän että sinulle on vuode ruokasalissa. (Ojentaa hänelle kynttilän.)
JALMARI.
Elise, rakkaani, uskotko, ettet voi koskaan anteeksi antaa?
Heikkoudessani oli paljon rakkautta.
ELISE.
Jumala ja kansamme antakoon anteeksi meille, sillä olemmehan yksi. Hyvää yötä! (On sammuttanut pöytälampun ja ottaa toisen kynttilän.)
Jalmari menee huoneeseen, Elise pysähtyy oman huoneensa ovelle. Hiljaisuus.
8:s kohtaus.