Lääkäri ja apteekkarin rouva ovat samalla kiiruhtaneet makuuhuoneeseen.
JALMARI
(kävelee tuskissaan mutta hitaasti edestakaisin salissa.)
Elämä ilman häntä! — Sinä taivaassa tuomitset kuitenkin oikein! Kaksoismurha — — vaimo ja lapsi murhattu. — — Eikä ainoatakaan todistajaa — — ei vähintäkään epäluuloa — — ei salaurkkijaa! — Jos helvetti on, niin siellä tänä yönä riemuitaan.
LÄÄKÄRI
(tulee yksin tyhjä kloroformipullo kädessä.)
Ystävä raukka, ei pienintäkään elonmerkkiä. Tämä on kummallista. Niin reipas ja nuori, kaikki osotti säännöllistä päättymistä. En voi muuten todistaa, kuin että on syntynyt äkillinen mielenhäiriö, kun tuskat tulivat ennen kuin oli voitu odottaa. Ne näyttävät raukalla olleen hyvin kovat. Näkee että hän on itkenyt rajusti ennen kuin ryhtyi epätoivon keinoon. Kuolema on tullut pian ja tietämättään. Nyt kuoleman syvä rauha lepää nuoren vaimon kasvoilla. Niin äkillistä. Minusta tuntuu käsittämättömältä. On täytynyt olla joku valtava mielenliikutus. Siitä ei kuitenkaan tiedä kukaan.
JALMARI
(pudistaa jäähyväisiksi poislähtevän lääkärin kättä, sanoen.)
Jumala yksin.