Ja sitten? Kloroformin haju? Ah, pelkään että täällä on tapahtunut jotain hirveää.
JALMARI.
Minulla oli vielä vähän työtä ja palasin huoneestani — — noutamaan salkkua. Näin silloin valon hänen huoneestaan ja hiivin sinne nähdäkseni kuinka hän voi, mutta olin vähällä tukehtua kloroformin hajuun. Saadakseni ilmaa huoneeseen, löin rikki pari akkunaruutua tempastuani ensin pois kloroformissa likomäräks kastellun pyyheliinan, jonka hän oli käärinyt kasvoilleen. Sen enempää en tiedä.
APTEEKKARIN ROUVA.
Jalmari parka! On kauheaa, mutta tuo terve, tyyni ja onnellinen nainen on itse päättänyt päivänsä. Ah, minä en käsitä ollenkaan mitä tämä on. Jonkun verran levottomaksi näytti hän tulevan siitä salaperäisestä kirjeestä — — —
JALMARI
(keskeyttäen).
— salainen kirje kauppa-asioista, jolla ei ole mitään merkitystä.
APTEEKKARIN ROUVA.
Niin minäkin ajattelin. (Rientää lääkäriä vastaan, joka saapuu keittiön kautta.) Ah, tohtori tulee! Mikä yö, mikä hirvittävä yö, rakas tohtori. Kenties lapsi voidaan vielä pelastaa, äiti on mennyttä.