"Onko hän kuollut?"
Liisa ei kuullut hänen sanojansa, vaan sanoi hiljalleen:
"Emäntä tahtoo teitä puhutella", jonka jälkeen hän meni pois.
Lauri astui siihen kamariin, jossa emäntä makasi.
Hän oli aamupuolella yötä herännyt unestansa ja herättänyt Liisan, joka makasi hänen luonansa, ja kysynyt isäntää. Hän näytti olevan päästään aivan selvä, vaikka muuten hyvin heikko.
Kun Lauri istahti vuoteen laidalle, sanoi Leena vienolla äänellä hänelle, että Jumala luultavasti oli lähettänyt hänelle kovan taudin, koska hän niin äkkiä oli käynyt niin heikoksi ja voimattomaksi. Kauan tullee hän olemaan kykenemätön emännyyttä pitämään. Paljon oli hän tahtonut lähestyviin joulupyhiin varustaa, mutta se täytyi muiden nyt toimittaa. Ja kun hänellä nyt oli terveempi hetki, tahtoi hän määrätä Liisan hoitamaan taloutta hänen sairautensa ajaksi. Hän sanoi kuinka se ja se oli tehtävä talon tavan mukaan.
Lauri istui äänetönnä ja vakaana, ja kuunteli tarkasti emännän sanoja. Hänkin katsoi soveliaaksi, että Liisa sai talon emännyyden huostaansa, ja oli mielissään, että emäntä itse niin sääsi. Emännän vaiettua, lupasi isäntä, että kaikissa oli meneteltävä niinkuin hän tahtoi.
Pitkän puhumisen perästä oli emäntä väsynyt ja pyysi nyt isäntää hänelle pyhästä raamatusta lukemaan.
Lauri otti kirjan esille, istuutui vähän etemmäs Leenasta ikkunan viereen, josta hämärä valo yhä enemmin vaaleten tuli, ja luki selvällä, vakaalla äänellänsä Luukkaan evankeliumin viidennentoista luvun, joka kertoo tuhlaaja-pojasta.
Kauan ennen kuin Lauri lopetti lukemisensa oli kuume taas yltyvällä voimalla vallannut emännän, joka ummistunein silmin makasi tilallansa.