* * * * *
Samaan aikaan Regina istui muutamassa tanssituvassa Forssassa. Hän istui siinä vain illan kuluksi eikä tanssin vuoksi, sillä eihän kukaan tanssinut hänen kanssaan. Hän oli entisensä näköinen, paitse että hänen kasvojensa ilme oli entistään tyynempi ja ystävällisempi. Tunnetun valssin säveliin, jotka tänäkin iltana hivelevinä ja houkuttelevina kaikuivat, yhtyi hänen uskollinen sydämensä, riemuiten: »voi! kuinka sinua rakastan.»
* * * * *
Iida ja Amalia poistuivat hyvissä ajoin leiristä, edellinen onnellisena siitä, että hänen vehkeensä olivat hyvin onnistuneet, jälkimäinen ajatellen miellyttävää suhdettansa Aleksiin, sillä hänen ei ollut vaikea oivaltaa ystävättärensä aikeita.
Kun ylioppilas Arvid ja Aleksis olivat jääneet kahden kesken, virkkoi
Arvid nauraen:
— Minä luulen, piru soikoon, että hän tuli sinua kosimaan.
— Ketä sinä tarkoitat? kysyi Aleksis hajamielisesti.
— Kultatynnyriäpä tietenkin, vastasi Arvid.
— Tule, lausui Aleksis nurpeillaan, mennään oluen juontiin. Minä tiedän, missä sitä tavaraa tänä iltana on saatavissa!
* * * * *