Seuraavalla viikolla tuli ensimäiselle kutsuntaluokalle poislähtö. Arvid, joka nyt halusi kenenkään häiritsemättä antautua opintoihinsa, seurasi ystäväänsä Aleksia tämän maatilalle jäädäkseen sinne myöhään syksyyn saakka.
V.
UUSIA VEHKEITÄ.
Että Aleksis omapäisesti ja sisarten mielipidettä kysymättä oli päättänyt ottaa Arvidin täyshoitoon luokseen katsoivat nämät oikeuksiensa loukkaamiseksi.
Iidakin, joka äsken leirissä oli hilpeälle ylioppilaalle osoittanut sulinta herttaisuutta, oli täällä kotona hänelle hämmästyttävän epäkohtelias. Mutta nuoret miehet eivät sen enempää asiasta perustaneet. Entisellään alkoi vähitellen olla tuo vanhastaan tunnettu Aleksin rattoisa mieliala, joka ilmeni niin huolettomalla tavalla, että se herätti perheneuvostonkin hämmästystä. Niinpä Aleksis, kun päivällisruuat olivat kerrassaan syötäviksi kelpaamattomat — mikä muutoin ei ollut ensinkään harvinaista — iski Arvidille veitikkamaisesti silmää, jonka jälkeen he virkeällä ruokahalulla tekivät pikaisen lopun pöydällä olevista leipä- ja voivaroista, joita sisaret eivät huomanneet niukentaa, sekä »kastoivat kaulaansa» kaljalla täytetystä karahvista, poikamaisella hilpeydellä ylistäen pöydän herkkuja niin kovaäänisesti, että sisaret, jotka heitä muuten alinomaa väijyivät, tarpeeksi asti tällä kertaa saivat kiitossanoja kuulla.
* * * * *
Maailman kavaluudesta ja nurinkurisuudesta jatkuu kirousta enemmän kuin niiden mitättömyys oikeastaan ansaitsisikaan. Ne synnyttävät usein valhetta ja vihaa, joista muita ilkeitä paheita vuorostaan johtuu. Noiden kolmen vallanhimoisen sisaren mieletön menettely, kun he koettivat tanssittaa veljeänsä sen pillin mukaan, joka heidän korvissaan ihanimmin soi, oli yksi niitä pieniä siemeniä, joista rikkaruoho versoo.
Kerrankin tapahtui, että kun nuoret miehet, istuessaan hyvin ruokahaluisina pöytään, taasen huomasivat sen perin kurjaksi ja niukaksi, kaikki heidän leikilliset yrityksensä tukehtuivat harmiin, ja yhdessä he muitta mutkitta poistuivat ruokasalista. Nyt Aleksis valjastutti hevosen kääsikärryjen eteen, lähteäkseen, kuten hän rengilleen sanoi, kaupunkiin puolista syömään.
Ja kaupunkimatka tulikin perinjuurinen ja päivällinen oivallinen, josta ei ensimäistä, toista eikä kolmattakaan ryyppyä puuttunut, jossa olut ja portteri virtana juoksi ja viini ja samppanja yhtenään vuoti. Loppuosa päivästä kului humussa ja sumussa; rähinä ja tappelu saattoi nuorukaiset lopuksi poliisikonttoriin, josta ainoastaan runsaat sakot heidät pelastivat.
Selvänä miehenä oli Aleksis sävyisin ja suuttumattomin ihminen maailmassa, mutta juopuneena joutui hän ajattelemaan sitä väkevyyttä, minkä luonto hänen ruumiiseensa oli kätkenyt, ja silloin heräsi myöskin se uhkamielisyys ja toimintakyky, jotka hänelle usein hänen elontiellään olisivat olleet tarpeen ja korkeampia tarkoitusperiä varten välttämättömämmät kuin nyt. Tämmöisissä tapauksissa hän tuli vallanhimoiseksi ja vaati, että hänen käskyjänsä piti välttämättömästi toteltaman. »Tahdon näyttää, että minä olen mies ja oma herrani» oli hänellä tapana silloin lausua.