Oi sua, veli pörröpää,
Koitappas tukkaas silittää!
jonka hän ääneen ja mitä sulavimmin luki toverien, vieläpä Flaccuksenkin sydämellisesti säestäessä hänen nauruaan.
— Tuohan sopii mainiosti Birgerin hiusharjoihin. No, kyllä näyt sinä, Kalle, vilkkaasti kuvailleen kaikki tulevat sukulaiseni. »Pörröpää», sehän sopii kuin tehty Birgerille ja hänen tuuhealle tukalleen.
Oi sua, veli Pörröpää,
Koitappas tukkaas silittää!
kertasi hän ja sai taas tovereilta vallatonta osanottoa nauruunsa.
— En minä kyllä hituistakaan käsitä runoutta, mutta tämä, jo minunkin ymmärrykseni mukaan, on vietävän hauskaa, ja tämä säe on tuottava minulle kunniaa tänä iltana.
Ja toverit nauroivat hillittömästi.
— Se kai johtuu minun omasta poikamaisesta luonteestani. Tästä tulee hauska jouluaatto. Mutta apropos pojat, missä, te aijotte sen viettää?
— Ville ja minä olemme luvanneet päivystää sairashuoneella, sanoi Kalle, ja Flaccuksella on kai, kuten tavallisesti, omat ihmeelliset tiensä.
— Minä menen erään nuoren leskirouvan luo, erään tohtorinna Nassevitschin, niin muistaakseni hänen nimensä oli, sanoi Flaccus tyynesti. Hän on syntyisin luterilainen ja miehensä puolelta sukua kapteeni Blomagoffin, Viaporin »provianttirotan» kanssa. Hän kutsui minua sinne tänään keilaradalla.