— No, onnea sitten mitä hauskimpaan joulunviettoon tohtorinnasi kanssa, nauroi Ludvig, silittäen kädenselkämällä poskiaan, mutta samassa hypähtäen ylös. No, eikö hitto vie, minun vielä pidä ajattaa partanikin! Ei täällä sitten saa hetkeäkään istua alallaan, toista se on talonpoikaisoloissa. Kello on jo 1/2 7, tunnin päästä minua jo odotetaan valtioneuvokseen. Kerkiättekö te nyt, kunnon veikot, valmistaa kaikki nämät minun poissaollessani?
— Nämät ja vielä paljon muutakin, vastasi Ville innostuksissaan.
Maljanne, hyvät herrat! Malja Ludvigin parranajo-onnelle!
Ja sydämellisen naurun vielä kaikuessa Ludvig kiirehti parturiin, jossa nyt kuten ainakin tällaisena iltana oli väkeä huoneen täydeltä.
Jospa vain voisimme suljettujen ovien läpi heittää silmäyksen Seurahuoneen n:ro 14:ään, näkisimme nuo kolme vallatonta ystävää lakkaamassa, kirjoittamassa ja liisteröimässä runosäkeitä kaikin voimin, naurunpuuskausten kaikuessa kovemmin kuin mitä tarpeenmukaista olisikaan. —
Vihdoinkin oli kaikki valmiina. Ville antoi palvelijan tuoda isonlaisen korin, johonka kaikki joululahjat aseteltiin järjestykseen, minkä jälkeen palvelijalle annettiin käsky viedä kori valtioneuvos Herbstille.
Kun Ludvig hetken perästä palasi, oli koko joululahjatouhu ohi, ja huone saanut sen puolisiistin näön, jonka matkustava nuorimies niin harvinaisen taitavasti ymmärtää antaa asunnolleen. Ystäväin lasit täytettiin vielä kerran, Ludvig heitä sydämellisesti kiitti, kukkavihko Leppäsuolta, kaunein mitä konsanaan morsian voi toivoa, tuotiin säntilleeen ja Ludvigilla oli toverein pois mentyä vain neljännestunti pukeumisaikaa ja pukeutuesssaan hän mitä lämpimimmillä toveritunteilla itsekseen puoliääneen kertasi: »Rehelliset, iloiset pojat! Kyllä minä myöskin vuorostani olen teitä auttava!»
Kello oli vastikään lyönyt puoli kahdeksan, kun Ludvig tyytyväisenä itseensä ja koko maailmaan soitti ovikelloa tulevan appensa luona, jossa ilo ja häiritsemätön joulurauha odottivat häntä.
Ollen varmat, että sulhasmies pääsee sisään, lopetamme kertomuksemme ensimäisen luvun, kertoaksemme seuraavassa ja viimeisessä Ludvig Åkerfeltin ensimäisestä ja ainoasta jouluaatosta sulhasmiehenä.
TOINEN LUKU.
Mimmoisen vaikutuksen Ludvig Åkerfelt ja hänen joululahjansa tekevät tuleviin sukulaisiin, mitenkä hän voittaa elinkautisen ystävättären ja kuinka jouluaatto valtioneuvoksella päättyy.