Sen jälkeen he erosivat, ja Aleksis riensi nopein askelin ja ryhdiltään entistään uljaampana saavuttaakseen toverinsa, jotka olivat kappaleen matkaa hänestä edellä.
He kulkivat joutuisasti eteenpäin myöhäisenä kesäiltana, alussa hyräillen, mutta sitten hiljaisella äänellä laulaen uutta valssia — jota heti alkoivat nimittää nimellä »Forssan-valssi.»
Valssin sävelet kaikuivat myöskin Aleksin korvissa, mutta hänen huulensa olivat ummessa, kuitenkin liitti hänen sydämensä toverien lauluun vähän väliä nuo itsepintaisesti hänen mieleensä sattuneet sanat: »voi, kuinka sinua lemmin!»
II.
METSÄSSÄ.
Aleksis Salminen oli nuorin viidestä lapsesta, jotka puolitoista vuotta ennen tämän kertomuksen alkamista parin viikon kuluessa olivat kadottaneet vanhempansa, jotka niille jättivät melkoisen omaisuuden.
Kun vanhin veli, Lauri, jo oli naimisissa ja suureksi osaksi velaksi oli tullut erään talon omistajaksi muutamassa syrjäisessä pitäjässä, toivoi tämä, että sisarusten yhteinen suuri ratsutila myytäisiin ja pesä jaettaisiin. Sisarillakin — Johanna oli kuutta, Maria neljää ja Iida kahta vuotta vanhempi kuin Aleksis — oli aikomus jättää autio talo Hämeessä asettuakseen vuodeksi tahi kenties pitemmäksikin ajaksi Helsinkiin. Siellä oli Johanna hoitava nuoremmille sisarille taloutta, koska näillä oli tarkoitus kaupungissa perehtyä hienompiin naisten käsitöihin sekä myöskin naispukujen leikkaamiseen ja ompelemiseen. Siten tulivat helposti sisarukset yksimielisiksi siitä, että peritty ratsutila sekä kaikki, mitä vanhemmat olivat jättäneet, irtainta ja kiinteätä, olisi myytävä ja pesä jaettava.
Vielä päätettiin perheneuvottelussa, että Aleksis, joka silloin oli 18 vuoden vanha, ensi tilassa pyrkisi Mustialan maanviljelysopistoon, jonka kurssin suoritettuaan hän saisi ostaa itselleen hyvän tilan. Tähän yritykseen sisaret tahtoivat panna suuremman osan rahoistansa, asettuakseen sitten emännän virkaan hänen taloonsa, josta nauttisivat erityisiä etuja, kunnes Aleksis löytäisi varakkaan tytön, joka hänelle soveltuisi vaimoksi.
Aleksis, ollen perheen nuorin, hyvänlaitainen ja viaton, tyytyi nyt kuten ainakin siihen, mitä kotona hänen tulevaisuudestansa päätettiin. Hän ei tullut edes ajatelleeksi, että hän olisi oikeutettu punnitsemaan sisarusten ehdotusta, josta syystä hän iloisesti ja ystävällisesti myöntyi heidän tuumiinsa.
* * * * *