No hyvä! Luvatut kullatut pallot saapuivat Turusta, mutta pormestari näki hyväksi olla asettamatta niitä kuorioven pylväisiin. Tämä tärkeä asia vedettiin seuraavana vuonna esille rovastin tarkastuksessa, jolloin tarkastuksen pitäjä diplomaattisesti huomautti, että »kohtuullista on, että, mitä kunniakkaat ihmiset suvaitsevat kirkon koristamiseksi lahjoittaa, se on kiitollisuudella tunnustettava ja asianomaisesti kunnioitettava.» Mitä tämä lausunto vaikutti pormestariin ja kullattuihin palloihin, on jälkimaailmalle jäänyt tuntemattomaksi.
Sillä välin kapteeni Jerlströmistä alkoi tuntua, ettei hän sunnuntai toisensa jälkeen jaksanut istua samassa penkissä kirkossa kuin pormestari. Hän kumminkin antoi vuoden kulua, miettien keinoa, jonka hän ensi sopivassa tilaisuudessa aikoi esittää ja saada päätökseksi, ja joka lienee esiintynyt pormestarille hyvin odottamattomassa muodossa.
Tuli kirkonkokous, kaikki kävi tavallista menoaan, ja vihdoin kapteeni avasi suunsa ja sanoi, ettei hän tahtonut olla kenenkään tiellä hänelle osoitetussa ensi penkissä kuorinsuussa, sitä vähemmän kun hän ei luottanut pormestarin ja kirkkoherran toimittamaan laittomaan penkinjakoon. Tämän johdosta hän — Lahden kapteeni — tahtoi omaa persoonaansa varten rakennuttaa pienen penkin *suurelle lehterille*, aivan oven suuhun seinän viereen. Hän, Lahden kapteeni, yksi seurakunnan etevimpiä, suurella lehterillä keskellä kaupungin kirvesmiehiä ja muita palvelusmiehiä, keskellä kasvavia nuoria porvareita, keskellä renkejä »ja niitten eturivissä rovastin»!
Seurakunta ei voinut muuta kuin suostua korkean herran ehdoitukseen eikä sillä ollut sitäkään vastaan, että rakuunat ja sotamiehet samalla lehterillä vastedes seisoivat Lahden kapteenin penkin vieressä pitkin lehterin laitaa, »joka seikka suuresti miellytti puheenalaista kapteenia.»
Hämmästys lienee ollut yhtä suuri, kuin omituinen kosto tuntui suloiselta. Voimme sen vuoksi ilomielin jättää kapteenin pieneen uuteen penkkiinsä isolla lehterillä, rakuunain ja sotamiesten muodostaman kunniavahdin ympäröimänä, mutta yhtä helppoa ei ole erota pormestarista, kun hän, ehkä hiukan nolona, nyt istuu yksinään ensi penkissä »hävyttömän» sileällä hirrellä koristetun kuorioven luona.
* * * * *
Piispantarkastuksissa olisi meillä tilaisuus nähdä useimmat Turun piispat puheenalaisena aikana esiintyvän edessämme, mutta kertomus niistä veisi meidät liian kauas. Tämmöisissä hiippakunnan ylipaimenen toimittamissa tarkastuksissa meneteltiin yleensä hyvin siististi ja käsiteltiin yleisemmänpuoleisia kysymyksiä, vaikka myöskin voi tapahtua, että piispaa vaivattiin paikkakunnan juoruilla, kuten esim. varapastori Ståhlberg piispa Jonas Fahleniusta rouva Bartramin lahjoittaman messupaidan johdosta.
Täydentääksemme näitä pienois-kultuurikuvia kerrottakoon tässä, kuinka papisto piispa Joh. Brovalliuksen v. 1755 Rauman kirkossa pitämässä piispantarkastuksessa valitti, että tanssihuveja (»luststugor») pidetään pyhäpäivinä, että juoppouspahe on lisääntynyt ja että epäiltävää on, toimitetaanko aamu- ja iltarukouksia joka perheessä. Parantaakseen näitä epäkohtia päätettiin asettaa valvontamiehiä pitämään näitä asioita silmällä ja kaikki epäkohdat heti ilmaisemaan. Tämmöisiä siveyssantarmeja, jotka oli pakko asettaa kuninkaallisen suojeluksen alaisiksi, oli vielä v. 1784 — Kustavi III:n päivinä.
Viimemainittuna vuonna, 1784, kun Jakob Haartman piti piispantarkastusta, otti kaupungin silloinen pormestari J. E. Norméen[1] vaatiakseen notarion (pöytäkirjurin) asettamista kirkonkokouksiin, asia, joka herätti suurta paheksumista sekä piispassa että kirkkoherrassa. Ei, pöytäkirjan pito oli täydellä luottamuksella edelleenkin jätettävä asianomaisten pappien käsiin — jotka kumminkin useimmiten olivat asianosaisia niissä asioissa, jotka näissä kirkollisissa kuntakokouksissa tulivat puheiksi.
[1] Hän oli Nurmen saarelta Rauman saaristosta, josta hän otti nimensä. Tuommoiset ruotsalaiset nimien johdannaiset suomalaisista paikannimistä eivät olleet harvinaisia Raumalla, kuten kirkonarkisto ilmaisee. Siten muodostuivat sukunimet: Ilvan Havaisten kylästä Eurassa; Pagvalin Pakalan ja Panelius Panelian taloista, molemmat Kiukaisissa; Yrjander Yrjälän talosta Eurassa; Kållberg Kollan ja Kordelin Kortelan talosta Rauman maaseurakunnassa; Eurén Euran ja Lapenius Lapin pitäjästä.