— Asentoon, —- huusi vapaehtoinen, — torille niin pian kuin mahdollista!
Ja kymmenessä minutissa olivat kaikki järjestyksessä ja valmiina torilla.
Fusilieerit, — sanoi päällikkö, — meillä on syytä nyt heti marssia eteenpäin. Mutta sitä ennen täytyy joka miehen saada aimo kulaus, vahvistaaksensa itseään. Riisukaa aseet! Me asetumme nuotiolle.
Senjälkeen huusi hän vapaehtoisen sinne, missä kaikki upseerit seisoivat.
— Te olette oleva todistajani, — sanoi päällikkö hänelle, — menettelyssäni tätä ryövärijoukkoa ja näitä heittiöitä kohtaan. — Samassa osoitti hän kylän pormestarin, joka kalpeana ja horjuen seisoi upseerien piirissä.
— Te olette antanut kunniasananne siitä, että minä menettelen säälivästi heitä kaikkia kohtaan, enkä tahdo, että sotilaan sana näin hyvässä asiassa rikottaisiin.
Sen jälkeen kääntyi hän pormestariin ja sanoi:
— Erään jalon miehen tähden tässä kylässä en tahdo ketään rangaista, mutta minä olen pitävä huolta siitä, että tämä kylä tulee sotilaallisen valvonnan alaiseksi. Ja nyt täytyy jokaisen miehen saada litra viiniä, leipää ja lihaa. Sitäpaitsi saatte te maksaa 2000 frankkia sakkoa. Puolessa tunnissa tulee kaiken olla täällä.
— Ja nyt, — sanoi hän vapaehtoiselle — tahdon mielelläni lausua kiitollisuuteni hänelle, joka on pelastanut henkemme. Saattakaa minut kenenkään huomaamatta asuntoonne.
Vapaehtoinen haki isäntänsä ja kertoi hänelle lyhyesti, miten oli käynyt. Mutta isäntä ei suostunut millään muotoa vastaanottamaan pataljoonan päällikköä.