— Minä olen kristittynä ja ihmisenä täyttänyt velvollisuuteni, johon minua sekä raamattu että omatunto ovat kehoittaneet, enkä pyydä siitä mitään kiitosta. Sanokaa hänelle, joka on tuominnut minun sydämestä rakastetun poikani kuolemaan, että minun on mahdoton nähdä häntä nyt. Mutta jos hän jotakin tahtoo tehdä minun edestäni, niin pyytäkää häntä lahjoittamaan takaisin sakot köyhälle kylälleni. Jääkää hyvästi ja jättäkää minut nyt yksinäni suremaan.
Sen jälkeen kääntyi hän pois ja astui aivan hiljaa ulos ovesta.
Sotamies vei tämän sanoman päälliköllensä.
Suurimmassa kiireessä hankkivat talonpojat sen, mitä päällikkö oli vaatinut, ja myöskin tuo onneton päävartioväestö tuotiin rintamaan. Tylsinä ja välinpitämättöminä kuuntelivat he kaikki, mitä päällikkö puhui heille jyrisevässä nuhdesaarnassaan, mutta kun hän oli lopettanut, sanoi pataljoonan lääkäri.
— Antakaa miesraukoille anteeksi, älkääkä saattako heitä kärsimään huolimattomuudestaan. He olivat saaneet runsaat määrät unijuomaa, joka vielä kauan tulee tuntumaan heidän päissään. Opiumin haju leviää heistä jo pitkän matkan päähän.
— Onhan se niinkin, — sanoi päällikkö; — käyköön siis armo oikeuden edellä, koska jalo mies on puhunut puolestanne.
Ylimääräinen kestitys maistui jokaisesta erinomaiselta, ja heti kello kahdentoista jälkeen marssi pataljoona musiikin soittaessa pois kylästä.
Mutta kaikki nämä, jotka juuri äsken olivat joutumassa tuon hurjan vihanpurkauksen alle ja jotka olivat vähällä heittää henkensä salamurhaajan käsiin, he, jotka nyt tuolla iloisesti laulaen kulkivat matkaansa pimeässä yössä, — ketä oli heidän kiittäminen siitä, että jälleen voivat toivoa kerran vielä pääsevänsä kotia isänsä ja äitinsä luokse, takaisin kotimaahansa? Ainoastaan Jumalan sanan, joka kerran, monta vuotta sitten, kaukana maitten ja merien takana, syrjäisessä Krimissä, oli langennut haavoittuneen sotilaan sydämeen! Mitä muuta kuin sitä hiljaista rauhaa ja onnellisuutta, joka tästä sanasta kuvastui kuolleen kristityn sotilaan kasvoilla? Ja niin syntyy rakkautta rakkaudesta, jotta täytettäisiin lupaus, joka sanoo:
"Sillä niinkuin sade ja lumi tulee taivaasta alas, ja ei mene sinne jälleen, vaan tuorettaa maan ja tekee sen hedelmälliseksi ja antaa sen kasvaa ja antaa siemenen kylvettää ja leivän syötää; niin on myös minun sanani, joka minun suustani lähtee: ei sen pidä tyhjänä palajaman minun tyköni, vaan tekemän, mitä minulle otollinen on, ja sen pitää menestymän, jota varten minä sen lähettänytkin olen."
(Jes. 55: 10, 11.)
Kaksi musikaalista jutelmaa