— Onko se totta, isä, että Reinhagen ja hänen tyttärensä on tuotu tänne tuosta murhasta syytettyinä?
— Totta se on, poikaseni. Meitä on, ikävä kyllä, häpeällisesti petetty. Mitä minä nyt sanon puolustuksekseni tuolle kelpo kenraalille? Minähän niin lämpimästi suosittelin hänelle tätä miestä.
— Sallikaa minun puhutella noita kahta, isä hyvä. Se on selvittävä enemmän kuin kymmenen kuulustelua. Säästäkäämme heitä toki julkisuudelta.
— Se ei käy laatuun. Oikeudella täytyy olla oma kulkunsa. Vaikka he olisivat veljeni ja tyttäreni, niin en voisi toisin menetellä. Tuomio-istuimen kunnia vaatii, että se tuomitsee, katsomatta henkilöä, säätyä tai muita suhteita.
— Saatatteko uskoa, isä, että tuo tyttönen, joka niin lempeänä ja hiljaisena isäänsä kunnioittaa ja käsillään kantaa hartaammin kuin kenenkään olen nähnyt sitä tekevän, että tuo tyttö, jonka otsalla puhtaus päilyy, olisi murhaan syyllinen? Luulisin ennen taivaan saattavan suistua sijoiltaan.
— Minua ilahduttaa sydämesi vilpitön kieli, poikani, mutta omantunnon täytyy hallita sydäntä. Sinä tunnet valan, jonka oikeusvirkamiehenä olet vannonut, ja vala sekä virka on pyhä asia. Malta mielesi ja jätä asia Hänen haltuunsa, joka oikein tuomitsee. Rukoile, että Hän meitä neuvoisi ja ohjaisi tässä asiassa oikein menettelemään.
Nuori kreivi riensi pois isänsä luota.
— Lapsi parka! — sanoi kreivi itsekseen — Pelkäänpä, että sydämesi vielä tekee sulle monta vastusta virantoimituksissa.
Tutkistelu kulki omaa kulkuaan. Pöytäkirjat entisistä, aikaisemmista tutkisteluista täytyi hankkia käsille ja uudestaan läpikäydä. Siten kului kappale aikaa, ennenkuin kuulustelu alkoi. Oikeuden edessä sanoi Reinhagen nyt, samoinkuin ennenkin, olevansa syytön ja vakuutti, ettei hän tietänyt mitään sormuksesta. Lyydia sanoi sormuksen olevan hänen omansa eikä murhatun sedän, mutta kun kysyttiin, miten hän oli sen saanut, vaikeni tyttö ja pyysi vaan, että häntä kuulusteltaisiin isän läsnä ollessa. Isälle oli hän ilmaiseva kaikki. Niin päättyi ensimäinen kuulustelu. Pitkien neuvottelujen perästä toimeenpantiin toinen kuulustelu pastorin läsnä ollessa.
Jälleen näkeminen oli syvästi liikuttava näille molemmille, isälle ja tyttärelle, he kun eivät niin pitkään aikaan olleet nähneet toisiansa.